Venäjä ei sitonut ruplaa kultaan - vielä

Johdanto

Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt paljon huhuja liittyen Venäjän keskuspankin toimiin kultamarkkinoilla ja kuinka tämä on kytköksissä pakotteisiin ja Venäjän energiakauppaan. Jotkut ovat jopa ehdottaneet, että Venäjän rupla olisi nyt sidottu kultaan.

Sanon sen tässä ja nyt: Venäjän ruplaa ei ole sidottu kultaan - vielä.

Tässä artikkelissa kerron mitä on oikeasti tapahtunut, miksi näin tapahtui ja mitä mahdollisesti tapahtuu seuraavaksi. Tilanne kehittyy koko ajan, ja on erittäin tärkeää pitää faktat kurissa.

Faktat: Mitä todella tapahtui?

Käydään ensin läpi, mitä aikajanalla on oikeasti tapahtunut:

21.2. - Putin määrää joukkonsa Ukrainaan, jonka jälkeen Venäjälle asetettiin ensimmäiset pakotteet
24.2. - Venäjää hyökkää Ukrainaan
25.2.–3.3. - Lisää pakotteita ja vastapakotteita
28.2. - Venäjän keskuspankki aloittaa jälleen kullan ostamisen Venäjän kotimarkkinoilla
3.3. - LBMA kysyy kuudelta venäläiseltä LBMA-kultajalostamolta, onko heillä liiketoimintakytköksiä niihin venäläisiin tahoihin, joihin on kohdistettu pakotteita
7.3. - LBMA erottaa kuusi venäläistä jalostamoa LBMA:sta
9.3. - Venäjä säätää lain, joka poistaa arvonlisäveron pankkien yksityishenkilöille myymästä kullasta
15.3. - Venäjän keskuspankki lopettaa kullan ostamisen kotimarkkinalta kasvaneen sijoituskysynnän vuoksi
25.3. - Venäjän keskuspankki tarjoutuu ostamaan kultaa venäläisiltä luottolaitoksilta 5 000 ruplan kiinteään grammahintaan 28.3.2022 alkaen

Kuinka Venäjän kultamarkkina toimii?

Jotta ymmärtäisimme, mitä Venäjän kultamarkkinalla tapahtuu, täytyy meidän ensin ymmärtää Venäjän kultamarkkinan kysynnän ja tarjonnan rakenne. Tarjonnan puolella Venäjä on maailman toiseksi suurin kullan tuotantomaa: Venäjällä tuotetaan kultaa yli 300 tonnia vuodessa, mikä vastaa noin 20 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kysyntä kullalle sen sijaan on Venäjällä pientä. Länsimaihin verrattuna Venäjä on köyhä maa, jonka rahoitusmarkkinat ovat alikehittyneet. Venäjällä ei myöskään ole Intian tai Kiinan kaltaista kullan ostamisen perinnettä. Tämän vuoksi Venäjä on aina ollut kullan vientivaltio - Venäjä tuottaa enemmän kultaa kuin mitä sen kotimarkkinoilla “kulutetaan”. Venäjän kotimarkkinat eivät yksinkertaisesti ole riittävän suuret ostamaan kaikkea Venäjällä tuotettua kultaa.

Vuonna 2020 Venäjä vei ulkomaille 18,7 miljardin dollarin edestä kultaa, mikä teki kullasta Venäjän neljänneksi suurimman vientituotteen. Viennin merkittävimmät kohdemaat olivat Yhdistynyt kuningaskunta (16,9 miljardia dollaria), Sveitsi (693 miljoonaa dollaria), Kazakstan (424 miljoonaa dollaria), Turkki (380 miljoonaa dollaria) sekä Intia (96,6 miljoonaa dollaria). Venäjän keskuspankki oli vuosina 2007–2019 merkittävä kullan ostaja kotimarkkinoilla, mikä vähensi kullan vientiä (0,9–6,0 miljardia dollaria vuodessa), mutta tälläkin aikavälillä Venäjä pysyi kullan vientimaana.

Venäläisen kullan pääsy markkinoille

Kun Venäjän keskuspankki lopetti kullan ostamisen venäläisiltä tuottajilta vuoden 2020 alussa, venäläiset kullan tuottajat ja treidaajat alkoivat etsimään muita ostajia kullalleen. Kuten vuoden 2020 vientiluvuista voidaan nähdä, nämä tahot kääntyivät maailman likvideimmän kultamarkkinan eli LBMA:n ylläpitämän Lontoon kultamarkkinan puoleen.

Näin ollen venäläiset kultatreidaajat tulivat riippuvaisiksi kansainvälisille kultamarkkinoille pääsystä pystyäkseen myymään kultaa. Venäläisille kultatreidaajille pääsy Lontoon kultamarkkinalle tarjoaa kyvyn myydä niin paljon kultaa kuin on tarve.

Tavallisesti Venäjällä toimivilla venäläisillä sekä kansainvälisillä bullion-pankeilla on venäläiset kullanvientiluvat. Paikalliset kullan tuottajat eli kaivosyhtiöt myyvät usein kultansa kyseisille bullion-pankeille, jotka sitten vievät kullan likvidimmille markkinoille. Joillakin kansainvälisillä kaivosyhtiöillä on omat vientiluvat, ja ne sekä vievät että myyvät kultaa suoraan muihin maihin.

LBMA lopettaa yhteistyön venäläisten kultajalostamoiden kanssa

Jotta kultaharkkoja voidaan myydä Lontoon markkinalle, tulee niiden olla “Good Delivery”, eli niiden on oltava LBMA:n hyväksymien jalostamoiden tuottamia. Näitä jalostamoita oli Venäjällä ennen kuusi, mutta maaliskuun alussa LBMA poisti Good Delivery -statuksen kaikilta venäläisiltä jalostamoilta. Näin ollen venäläinen kulta ei enää voinut virrata suoraan Lontoon markkinalle.

Statuksen poistaminen ei sinänsä ole ongelma. Normaalisti näitä venäläisiä kultaharkkoja olisi voinut edelleen myydä joko tietyssä määrin suoraan LBMA-jalostamoille tai sitten kansainvälisille bullion-pankeille, jotka vuorostaan voivat kääntyä muiden LBMA-jalostamoiden puoleen tuottaakseen kullasta uusia Good Delivery -harkkoja. Lisäksi Good Delivery -statuksen poistaminen ei tavallisesti vaikuta poistamista ennen valmistettuihin Good Delivery -harkkoihin - näiden harkkojen status säilyy.

Markkinaosapuolet ottavat LBMA:sta mallia

Kuitenkin samalla kun LBMA poisti venäläisten kultajalostamoiden Good Delivery -statuksen, länsimaiset bullion-pankit kuten JP Morgan ja Goldman Sachs ilmoittivat vetäytyvänsä Venäjän markkinoilta¹. Tämä tarkoittaa, etteivät nämä pankit tule todennäköisesti jatkossa käymään kauppaa venäläisten kultatreidaajien kanssa. Lisäksi useat merkittävät Lontoon markkinaan kytköksissä olevat raaka-ainevälittäjät ja treidausfirmat ilmoittivat, etteivät he aio jatkossa ostaa mitään Venäjään linkittyvää kultaa, mikä kattaa myös vanhat Venäjällä tuotetut Good Delivery -harkot.

Lisäksi maaliskuun lopulla kaksi sveitsiläistä LBMA-jalostamoa kieltäytyi kokonaan käsittelemästä venäläisiä LBMA Good Delivery -kultaharkkoja.

Monien LBMA-osapuolten viesti alkaa olla selvä: venäläinen kulta ei ole tervetullutta.

Tämä on ymmärrettävää, sillä esimerkiksi kullan ostaminen suoraan Venäjän keskuspankilta on kansainvälisten pakotteiden vastaista. Koska monet venäläiset pankit ovat myös pakotelistalla, pakotteiden mukaiset maksut Venäjältä länteen ja takaisin ovat vaikeutuneet enenevissä määrin. Länsimaisten treidaajien ei yksinkertaisesti kannata toistaiseksi ottaa mitään riskejä venäläisen kullan suhteen, joten monet toimijat kieltäytyvät ostamasta kultaa, joka on mitenkään kytköksissä Venäjään - vaikka lait eivät tätä kieltäisi.

Venäjä ryhtyy toimenpiteisiin

Venäläiset kultatreidaajat, jotka siirtelevät kultaa miljardien dollarien edestä vuosittain, ovat tilanteessa, jossa kultamateriaalia saapuu tasaisesti kaivoksilta, mutta sille ei yhtäkkiä olekaan ostajia. Uusien miljardien dollarien arvoisten myyntikanavien rakentaminen ei tapahdu yhdessä yössä. Tarvittiin toimenpiteitä, jotta venäläisen kultamarkkinan kysyntää ja tarjontaa saataisiin tasattua.

Venäjä poistaa sijoituskullan arvonlisäveron

Vain kaksi päivää sen jälkeen, kun LBMA poisti venäläisten kultajalostamoiden Good Delivery -statuksen, Venäjä poisti sijoituskullan 20 prosentin arvonlisäveron kasvattaakseen paikallista kysyntää. Tämä yhdistettynä Venäjän ruplan syöksyyn sai aikaan piikin paikallisessa kullan sijoituskysynnässä - esimerkiksi Sberbank kertoi kullan sijoituskysynnän nelinkertaistuneen² tämän seurauksena.

Kultasijoitusten ALV:n poisto nosti kysyntää, mutta venäläisten kultakaivosten valtavat tuotantovolyymit huomioon ottaen tämä ei koskaan ollut pitkän aikavälin ratkaisu kysynnän ja tarjonnan epätasapainon korjaamiseen Venäjän kultamarkkinalla.

Venäjän keskuspankki tarjoutuu ostamaan kultaa kiinteällä hinnalla

Helmikuun lopulla Venäjän keskuspankki ilmoitti jälleen jatkavansa kultaostoja kotimaan markkinoilla. Tämä tapahtui jo ennen kuin LBMA kertoi julkisuudessa kysyneensä venäläisiltä jalostamoilta heidän siteistään pakotteiden alla oleviin venäläisiin tahoihin - joten Venäjän keskuspankilla oli todennäköisesti tietoa jo ennalta siitä, mitä tuleman piti. Kun kultaostojen ALV poistettiin ja kotitalouksien kullan kysyntä nousi äkillisesti, Venäjän keskuspankki lopetti kultaostonsa 15.3. - vain kaksi viikkoa ostojen uudelleenaloituksen jälkeen.

Alkushokin jälkeen kotitalouksien kysyntä laski myöhemmin maaliskuussa, joten Venäjän keskuspankin oli jälleen puututtava tilanteeseen. Venäjän keskuspankki ilmoitti 25.3. tarjoutuvansa ostamaan kultaa venäläisiltä luottolaitoksilta (bullion-pankeilta) 5 000 ruplan kiinteään grammahintaan³. Ilmoituksesta mielenkiintoisen teki se, että Venäjän keskuspankki kertoi maksavansa kiinteää hintaa kullalle, siinä missä yleensä kultaa vaihdetaan samaan tapaan kuin euroja ja dollareita eli kansainvälisesti kelluvien hintojen mukaan.

Tarjottu hinta oli kuitenkin ilmoitushetkellä selvästi alle kansainvälisten markkinahintojen. Keskuspankin tarjous oli enemmän kuin 20 % kansainvälisen kullan markkinahinnan alapuolella. Tämä ero on tähän mennessä pienentynyt huomattavasti, mutta silti tänäkin päivänä Venäjän keskuspankin tarjoama ostohinta on alle kansainvälisen kullan markkinahinnan. Tämä ei luonnollisesti näytä hyvältä paikallisten kullan tuottajien ja treidaajien silmissä.

Sosiaalisessa mediassa henkilöt, jotka eivät todellisuudessa tunne kullan maailmanmarkkinoiden toimintaa, ovat tulkinneet Venäjän keskuspankin tarjouksen niin, että rupla olisi nyt sidottu kultaan - tai että Venäjä olisi siirtynyt kultakantaan. Toistaiseksi tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkansa.

Kultakannassa keskuspankin tulee tarjoutua sekä ostamaan että myymään kultaa kiinteällä (tai kelluvalla) hinnalla. Toistaiseksi Venäjän keskuspankki on luvannut ainoastaan ostaa kultaa kiinteällä hinnalla erittäin rajatulta määrältä venäläisiä pankkeja. Voisi sanoa, että sen sijaan, että rupla olisi sidottu kultaan, Venäjän keskuspankki ikään kuin sitoi kullan ruplaan näille muutamille pankille - oli tällä mitään arvoa tai ei.

Ei ole yllätys, että venäläisten kultatreidaajien on sanottu etsivän vaihtoehtoisia myyntikanavia idän kultamarkkinoilta, kuten Kiinasta, Intiasta ja Dubaista⁴. Kansainväliset ostajat, jotka haluavat vielä ostaa venäläistä kultaa, ovat yhä halukkaita maksamaan kansainvälistä hintaa venäläisestä kullasta, ja näin Venäjän keskuspankki on luultavasti viime käden ostaja Venäjän kultamarkkinoilla. Esimerkiksi Venäjän suurimpiin kullan tuottajiin kuuluva Polymetal kertoi mediatiedotteessaan, että Venäjän keskuspankin kultaostojen ei odoteta vaikuttavan olennaisesti Polymetallin kullan myyntihintaan, sillä yhtiö aikoo jatkaa kullan myymistä maailman markkinahinnoilla⁵.

Kulta yhdistettiin Venäjän energiakauppaan

Jotkut ovat myös spekuloineet, että Venäjä käyttäisi hyväksi Euroopan kanssa käymäänsä energiakauppaa pakottaakseen kullan käytön kansainvälisessä energiakaupassa ja että tämä vahvistaisi ruplan sidosta kultaan. Näen useita reikiä näissä väitteissä, enkä tällä hetkellä näe todisteita sille, että Venäjä käyttäisi energiakauppaansa kultakannan pakottamiseen.

Älkää ymmärtäkö minua väärin: Venäjä on käyttänyt energiakauppaansa taloudellisena aseena.

Putin totesi 23.3., ettei Venäjä tule jatkossa hyväksymään Venäjän maakaasukaupassa euroja tai dollareita eurooppalaisilta vastapuolilta, joita Putin kutsui ‘epäystävällisiksi' maiksi. Sen sijaan Putinin mukaan epäystävällisten maiden tulee alkaa maksaa venäläisestä maakaasusta Venäjän ruplilla.⁶

Kaksi päivää myöhemmin duuman energialautakunnan puheenjohtaja Pavel Zavalny yhdisti kullan Venäjän energiakaupan ruplavaatimukseen. Zavalny sanoi lehdistötilaisuudessa, että epäystävällisten maiden tulisi 'maksaa joko kovassa valuutassa, ja tämä on meille kultaa, tai maksaa meille sopivalla tavalla eli käyttäen kansallisesta valuuttaa'. Osana ruplavaatimusta Putin jopa uhkaili, että Venäjä rajoittaisi maakaasun kulkua Eurooppaan 1.4. alkaen, mikäli maksuehtoihin ei suostuta.⁷

Maksun vaatiminen joko ruplissa tai kullassa kasvattaisi epäilemättä ruplien ja kullan kysyntää. Mutta tilanne ei ole niin dramaattinen, kuin miltä se näyttää. Venäjällä hyökkäyksen jälkeen säädettyjen lakien mukaan, jotka johtivat Venäjän ruplan arvon romahdukseen, venäläisten yritysten (maakaasu- ja öljy-yritykset mukaan lukien) on täytynyt 28.2. lähtien vaihtaa vähintään 80 % ulkomaantuloistaan rupliksi, jotta ruplan hintaa voitaisiin tukea.⁸

Tämä tarkoittaa, että jos venäläinen yritys saa miljardi euroa Eurooppaan myymästään maakaasusta, yrityksen pitää muuntaa vähintään 80 % näistä euroista rupliksi. Tämä on jo tähän mennessä kasvattanut ruplien kysyntää dramaattisesti, mikä on nostanut ruplan hintaa muihin valuuttoihin verrattuna huomattavasti edellisen kuukauden aikana. Ruplan hinnan nousuun on myös vaikuttanut kansainvälisten treidaajien rajoitettu kyky myydä ruplia.

Tilanne Venäjän energiakaupassa kehittyy tällä hetkellä erittäin nopeasti, ja nähtäväksi jää, minkälaiseen lopputulemaan venäläisen maakaasun vientiyritykset ja eurooppalaiset ostajat päätyvät. Kuitenkin näyttää siltä, että Zavalny mainitsi kullan maksuvaihtoehtona lähinnä halventaakseen Yhdysvaltain dollarin asemaa kansainvälisenä maksuvälineenä, ja mikäli venäläisen kaasun maksun muotoihin tulee muutoksia, uusi maksumuoto tulee mitä luultavimmin olemaan kullan sijaan rupla.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Venäjän kaasukauppa tuskin tulee siirtymään dollareista ja euroista kultaan, eikä Venäjän ruplaa ole ainakaan vielä taattu kullalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tilanne voisi muuttua. Tässä on muutamia asioita, joita on hyvä pitää silmällä:

Pakotteet ja venäläiset kultaharkot

Kaiken kaikkiaan Venäjään kohdistuneet pakotteet ovat olleet melko rajallisia, mutta miltei joka alan reaktio niin kuljetus- ja kaivosalalta pikaruokaloihin ja pankkisektoriin on ollut Venäjältä vetäytyminen ja Venäjään kytköksissä olevan liiketoiminnan ja kaupankäynnin hylkääminen. Yritykset, joilla ei ole mitään tekemistä pakotteiden kohteena olevien venäläisten tahojen kanssa, ovat laajalti päättäneet vetäytyä Venäjältä kokonaan, mikä puolestaan on jättänyt kymmeniä tuhansia venäläisiä työttömiksi.

Menemättä siihen moraalikysymykseen, onko tämä reaktio perusteltua vai ei, voidaan kuitenkin todeta, että kyseinen reaktio ei johdu täysin pakotteista vaan pikemminkin länsimaiden sosiaalisesta paineesta. Voidaan myös huomauttaa, että vaikka Yhdysvallat ovat viimeiset 20 vuotta käyneet tauotta hyökkäyssotaa, suurin osa länsimaisista yrityksistä käy mielellään kauppaa Yhdysvalloissa.

Kulta-alalla on reagoitu vastaavalla tavalla. Bullion-pankit ja LBMA-jalostamot ovat alkaneet vältellä venäläisiä kultaharkkoja ja kauppasuhteita sekä pakotteiden pelossa että luultavasti sosiaalisen paineen vuoksi. Suurten kulta-ETF:ien tarjoajat eivät ole kuitenkaan olleet kovin innokkaita kierrättämään omistamiaan venäläisiä kultaharkkoja uusiksi ei-venäläisiksi harkoiksi. Maailman kolmanneksi suurinta ETF:ää hallinnoiva Invesco Ltd. on jo sanonut, ettei se ole suunnitellut omistamiensa venäläisharkkojen kierrätystä. Muut suuret kulta-ETF:t eivät ole vielä kommentoineet asiaa⁹. Lisäksi eräät merkittävät LBMA-jalostamot, kuten Argor-Heraeus, ovat todenneet jatkavansa ennen vuotta 2022 tuotettujen venäläisten kultaharkkojen käsittelyä, kuten LBMA on kehottanut¹⁰.

Toistaiseksi saatavilla olevan tiedon perusteella voidaan todeta, että tämän vuoksi ennen 2022 tuotettuja venäläisiä Good Delivery -harkkoja vaihdetaan todennäköisesti jatkossakin kansainvälisillä markkinahinnoilla.

Olettaisin, että Venäjän kultamarkkinalla on voinut muodostua hetkellisiä väärinhinnoitteluja kullalle. Treidaajat, joilla on pääsy rupliin ja dollareihin sekä kyky viedä kultaa Venäjältä, ovat saattaneet lyhyillä aikaväleillä tehdä hyviä kauppoja Venäjän kultamarkkinalla. Tilanne on kuitenkin tämän jälkeen rauhoittunut Venäjällä, ja mitä luultavimmin uusia kauppajärjestelyitä Aasian suuntaan on jo käytössä.

Venäjän keskuspankki - palaako Venäjä kultakantaan?

Jää vielä nähtäväksi, paljonko kultaa Venäjän keskuspankki tulee ostamaan. Venäjän keskuspankki on päivittänyt valuuttavarantojaan epätasaisesti sodan alusta asti, mutta viimeisimmät pankin tekemät päivitykset kielivät siitä, että kokonaisvarannot ovat pienentyneet¹¹. Venäjän keskuspankki ei ole sitten helmikuun ilmoittanut varantojensa tarkkaa koostumusta ja omistamansa kullan määrää¹².

Putin kritisoi 16.3. pidetyssä puheessaan avoimesti Venäjän keskuspankin euro- ja dollarivarojen jäädyttämistä seuraavasti:

Venäjän keskuspankin valuuttavarantojen laiton osittaisjäädytys tarkoittaa, että niin kutsuttujen ykkösluokan varojen luotettavuus on tullut tiensä päähän. Yhdysvallat ja EU ovat itse asiassa laiminlyöneet velvollisuutensa Venäjää kohtaan. Nyt jokainen tietää, että valuuttavarantoja voidaan yksinkertaisesti varastaa. Ja monet valtiot saattavat välittömässä tulevaisuudessa alkaa - olen varma, että näin tapahtuu - muuntaa rahoitus- ja digitaalisia varojaan oikeisiin varantoihin, kuten raaka-aineisiin, maahan, ruokaan, kultaan ja muuhun reaaliomaisuuteen, mikä johtaa puutteisiin näillä markkinoilla.

Vladimir Putin¹³, käännetty englannista suomeen

Suorasta puheesta huolimatta tämän tapaisessa retoriikassa ei ole mitään uutta. Venäjä, Kiina ja muut itämaat ovat avoimesti kritisoineet Yhdysvaltain dollarin reservivaluuttastatusta jo vuosia. Erityisesti itäisten maiden keskuspankit Venäjän, Kiinan, Kazakstanin ja Turkin johdolla ovat kasvattaneet kultaomistuksiaan etenkin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen samalla, kun ne ovat myyneet Yhdysvaltain dollareissa noteerattuja omaisuusluokkia, kuten Yhdysvaltain valtion joukkovelkakirjalainoja.

Lopputyössäni ‘The Future of Gold from 2019 to 2039' (Kullan tulevaisuus vuodesta 2019 vuoteen 2039) tutkin kullan rahallistamisen trendiä. Esimerkiksi Venäjän, Kiinan, Iranin ja Malesian korkean aseman virkamiehet ovat puhuneet tarpeesta uudelle maksujärjestelmälle, joka ei perustuisi Yhdysvaltain dollariin vaan kultaan. Samat valtiot ovat myös sopineet kahdenkeskeisiä kauppasopimuksia eri valtioiden kanssa ympäri maailman. Näissä sopimuksissa sovitaan, että maiden välinen kauppa toteutetaan paikallisvaluutoilla Yhdysvaltain dollarien sijaan, joka on edelleen kansainvälisen kaupan de facto -valuutta, ellei erikseen muuta sovita. Venäjän viimeisimmät toimenpiteet ja lausunnot ovat linjassa tämän kehityksen kanssa.

Valtiot ympäri maailman näyttävät valmistautuvan Yhdysvaltain dollarin jälkeiseen kansainvälisen kaupan aikaan, ja mikäli historia antaa osviittaa tulevasta, kullan rooli tulee todennäköisesti olemaan keskeinen erityisesti järjestelmien välisen siirtymän aikana. Aasiassa on jo vuosia valmistauduttu kultapohjaiseen maksujärjestelmään, joka tullaan tekemäni tutkimuksen perusteella ottamaan käyttöön ainakin joissain valtioissa ennen vuotta 2039. En kuitenkaan kiirehtisi johtopäätösten kanssa Venäjän tähänastisten tapahtumien pohjalta. Tilanne muuttuisi, jos Venäjän keskuspankki asettaisi kiinteän hinnan, jolla se olisi halukas vaihtamaan ruplia kultaan, mutta en sanoisi tämän tapahtuvan aivan lähitulevaisuudessa.

Mielenkiintoinen seikka venäläisiin kultaharkkoihin liittyen

Tiesitkö, että tietyt Neuvostoliitossa tuotetut kultaharkot - joissa on merkinnät ‘CCCP' sekä sirppi ja vasara -symboli ja joita on säilytetty tietyissä hyväksytyissä holveissa - ovat yhä kelpoa kauppatavaraa maailman toiseksi suurimmalla kultamarkkinalla, New Yorkin COMEXissa?¹⁴

Tässä julkaisussa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan, eivätkä ne välttämättä edusta Voiman virallista kantaa tai näkemyksiä.

Voit kopioida tätä sisältöä kokonaan tai osittain, kunhan merkitset Voiman tekstin tekijäksi ja sisällytät asiaankuuluvan URL:n. Voiman nimi ja linkki alkuperäiseen julkaisuus on sisällytettävä tekemääsi johdantoon. Muut oikeudet muutoksiin pidätetään. Voima pidättää oikeuden evätä sisällön kopiointiluvan miltä tahansa verkkosivulta milloin vain.

Mitään Voiman julkaisuissa tai verkkosivuilla olevaa ei tule pitää sijoitus-, laki-, vero- tai muuna neuvontana. Lukijan mahdollisesti harkitsemaa sijoituspäätöstä ei tule perustaa tähän sisältöön. Voiman julkaisujen tarkoitus on tarjota näkemyksellistä ja opettavaa sisältöä, eikä niitä tule ymmärtää kullan ostamistarjouksiksi, kaupankäyntikehotukseksi tai sijoitussuositukseksi.